Oli todella hienoa saada kunniavieras kutsu Erä-Sudelle tulla seuraamaan Kalevala 2011 Race rekikoira kilpailua Venäjälle. Kalevalan (ent.Uhtua) kylässä toimiva Hotelli Welt toimi isäntänämme ja haluamme vielä kerran kiittää heitä vieraanvaraisuudesta, hyvästä majoituksesta, opastuksesta ja maukkaista aterioista!Torstaina 10.03.11 heti aamusta aloimme pakata autoa Rukalla ja muistimme ottaa mukaan jopa lupaamamme lahjat palkintojen jakoon. Viimeiset ohjeet ja tarkistukset safari varauksista ja sinne jäi tarhalle huskyopaat ahertamaan, kun me -Susi, oppaamme Ivan ja minä-Mirja suuntasimme kohti Venäjää. Matkahan sinänsä ei ole pitkä, Kuusamosta Kalevalan kylään on noin 200 km, mutta rajan ylitys vie aikaa, samoin teiden kunto on sellainen, että maksimi nopeus ainakin meidän Jeepillä oli n. 40 km/h, joten aikaa on hyvä varata reilusti. Olimme rajalla noin puolen päivän aikaan. Onneksi meillä oli venäjän taitaja Ivan mukana, joten rajan ylitys oli helpompi ja nyt oli mukana jopa aina aiemmin puuttunut paperi siitä, että auto on ERÄ-SUDEN ja Susi on Susi, joka omistaa molemmat =) Passia joutuu näyttämään kerran suomen puolella ja neljä kertaa naapurin puolella! Mennessä kassimme joutuivat läpivalaisuun ja toiletti pussukat kyseltiin tarkasti =) Kuulimme myös että jokin suomalainen valjakko oli ajanut rajan yli (ihan laillisesti siis), joten sellainenkin on siis mahdollista =), mutta koirien paperit on varmaan hyvä toimittaa rajalle etukäteen, muuten voi tulla liian pitkä odotus. Saimme myös tiedon siitä, että Siprinkan kylässä olisi otettu suomalainen husky talteen... mahtaako olla juuri tästä kyseisestä valjakosta!
Heti rajan jälkeen olevalla tankkauspisteellä oli bensa loppu, joten tankkaus oli jätettävä Pääjärven kylään. Tankkiaseman koira oli päättänyt kuitenkin tutustua meihin ja koska emme menneet ulos, niin se juoksi pitkään vierellämme ja perässä... Monet kuusamolaiset käyvätkin viikottain tankilla naapurin puolella sillä polttoaine on huomattavasti halvempaa. Toinen tankkiasema on ennen kylää Paanajärvelle menevän tien varrelta. Koska emme päässeet heti vaihtamaan rahaa, päätimme vierailla Paanajärven opastuskeskuksessa ja katselimme kuvia vanhasta suomalaisesta Paanajärven kylästä. Teillä ei ollut juurikaan liikennettä eikä vauhtikaan ollut kovin kova maksimissaan 50 km/h, täristystä, ravistusta ja kolinaa...=) Paikalliset sanovatkin, että tarvitsevat 5-vaihdetta vasta,kun ajavat Petroskoihin! 
PERJANTAI 11.03.11 Vain pieni osa kilpailijoista oli vielä saapunut kisapaikalle. Venäjä on iso maa ja välimatkat sen mukaiset. Kisapaikka on Weltin lomakeskus (hotellilta n.4km), missä on mökkejä sekä huoneita, sauna sekä kahvila ruokailuja varten. Hyvin viihtyisä ja mukava paikka. Kisan osallistumis maksuun kuuluukin majoitus ja ruoka, mikä onkin ihan järkevää, sillä muuten se olisikin vaikea järjestää. Suurin osa kilpailijoista saapuisi vasta seuraavan illan ja yön aikana. Mutta tapasimme heti aamusta erittäin mielenkiintoisen siperialaisen kilpa-ajajan OLEG TYURYUMIN Irkutskista. Mikäli joku valittaa pitkiä kisamatkoja Suomessa, niin voi verrata tähän: Oleg ja koirat lensivät ensin 8000 km:ä Moskovaan, jonka jälkeen ajoivat autolla 1500 km kisapaikalle....Oleg on Baikal järven alueen husky safari yrittäjä ja meilläkin on ollut ajamassa asiakkaita, jotka ovat kertoneet käyneensä siellä ajamassa. He asuvat Listvyankassa 44:n huskynsa kanssa ja nyt voi kyllä tässä kohtaa sanoa, että "aitojen Siperian huskynsa" kanssa (vaikka koirat ovatkin alaskalaisia=) Tuuli oli yltynyt ja lumisade alkoi voimistua, Olegin koirat olivat saaneet takit päällensä ja mielellään ottivat rapsutuksia vastaan. Heillä on paljon amerikkalaisia asiakkaita ja pääpiirteiltään työ ja koirien hoito on samanlaista kuin meillä, paitsi että syys treenausta ei oikein voi tehdä, sillä ei ole teitä, millä ajaa =D Jonkinlaisella pyörä systeemillä ajavat ja vain pari koiraa kerralla. Kovasti hän ihmettili että miten on mahdollista tehdä safaraita 1-2 opasta per 5 valjakkoa... hänellä on 1 opas per valjakko =) Hän oli hyvin kiinnostunut meidän tavasta tehdä safareita ja saimme kutsun vierailla hänen luonaan... pian huomasimmekin, että tässäpä taitaa olla kovin kisan ennakko suosikki.
Seuraavaksi tapasimme Kristiinan huskyt. Hän on yksi kisan järjestäjistä ja edustaa Moskovalaista Rifus seuraa. Hänen siperialaiset ovat melko isoja ja tietty suloisia. Varastivat kaikkien huomion söpöydellään, mutta tuumimme, että taitaa tulla kova reissu niille (150km), koska uutta lunta sataa ja lämpötila on nollassa, ei tule helppo kisa. Illalla palaisimme ajajien kokoukseen. Rekikoira kilpailijoita on Venäjälläkin kovasti kasvava määrä, mutta näihin keskimatkan kisoihin ei vielä riitä paljon osaanottajia. Tämän kisaan oli ilmoittautunut 6 ajajaa, 4 alaskalais valjakkoa ja 2 siperialaista. Maasto on hyvinkin samanlaista kuin esim. Suomussalmen ja Hossa seuduilla. Kisa reitti kulkee siten, että ajon jälkeen palataan aina kisakeskukseen. Ajaja kokous oli myöhään perjantai iltana. Normaalin kokouksen lisäksi kilpailijat esiteltiin, kerrotiin missä he asuvat, mitä tekevät ja millaiset koirat heillä on. Tapasimme myös muut ajajat: Demchenko Vyacheslav (Moscow), Nikolay Rudakov, Bragin Mikhail, Valeev Evgeniy. Harmi että venäjänkielen taito on niin huono, joten Ivan sai kuiskia oikein olan takaa.... http://www.huskygo.karelia.ru/3973/4197/ Ilta päätettiin illalliseen kilpailijoiden kanssa.
Lämpötila oli lähellä nollaa. Kisakeskukseen alkoi kertyä katsojia ja kisa ja koirat kiinnostivat kovasti. Avajaiset oli klo 11.00 ja puheita pidettiin, myös Susi toi tervehdyksen Kuusamosta ja toivoi hyvää kisaa. Paikalla olijoista moni ymmärsi suomen kieltä. Kilpailu voi alkaa. Hiihtäjät lähtivät ensimmäisinä 71km:n reitille, joka oli sama kuin valjakoilla. Lähtö oli Kuittijärven jäällä. Ivan joutui heti handleriksi ja Susikin oli välillä jarrumieheksi Siperialais kuskille. Kaikki lähtivät iloisesti matkaan ja Susi sai poseerata taas kymmenissä valokuvissa... Lähtö välit olivat 3 min. Eläinlääkäri oli paikalla Moskovasta ja hän omisti 10 omaa huskya, vähän jäi epäselväksi oliko hän "oikea vet", mutta hyvin ja asiantuntevasti hän toimitti asiansa. Katsojat rakastivat koiria, mitä suurempi sen parempi =) Susi sai monta kertaa selittää, miksi meillä ei ollut omia koiria mukana ja miten ylipäätänsä on mahdollista olla ajamatta kilpaa, kun omistaa 205 koiraa [kummallinen kysymys] Kun viimeinen oli lähtenyt ryntäsimme autolla 9 km:n päähän seuraamaan kisaa. Oleg oli jo ehtinyt mennä, mutta muut ehdimme nähdä. Tien ylityksessä oli paikallinen "Patonki" auto ja siinä poikia valvomassa hommaa. Mietimme juuri miten kävisi, jos tukki rekka tulisi mäkeä alas ja pojat istuvat autossa ja valjakko tulisikin vastaan... Samassa se toteutui, onneksi ei tullut valjakkoa, sen jälkeen pojat olivat tarkempia valvonnassaan. Oli muuten lähellä, ettei meidänkin Jeeppi mennyt tukkien mukana... Seuraavaksi siirryimme 35 km:n kohdalle, mikä olikin virallinen CheckPoint. Ehdimme nähdä Olegin vauhdikkaan menon, kaikki ok ja hän jatkoi suoraan. Ell tutkii monta tassua ja koiraa, mutta kaikki oli ok. Raskas keli otti veronsa ja muutamalla hiihtäjällä oli nollakelissä tosi työ edessä ja muutama keskeytys tulikin, iso kokoiset huskyt hyytyivät. Poikkesimme itsekin aterialle ja aloimme laskea, koska ekat tulisivat maaliin. Näimmekin ikkunastamme järvelle ja ensimmäinen valjakko alkoi häämöttää horisontissa, lähdimme maalipaikalle. Kova tuuli jäädytti useat kilpailijat ja Susi-hanskat lämmittivät maalissa mm.siperian miehen kätösiä. Päivän paras oli 71 km: Oleg 6.07 2) Evgeniy 6.38 3) Vyacheslav 6.41 4) Mikhail 7.53 5) Kristina SH 9.37 6) Nikolay SH 9.47. Osallistuimme myös illanviettoon hotellissa,missä oli hiihtäjien palkintojen jako ja maittava illallinen. Hiihtäjien kisaan en tässä nyt puutu sen enempää kuin tulosten verran: Hiihtäjien kisamatka on huikeat 71 km ja hiihtäjät suoriutuivat siitä hyvin. Voittaja Sergey Bespalov, Skijoring St. Petersburg, aika oli 6.26 ja koirana Utah. Maaliin viimeisenä tulleet aika oli 9.14, joten ei voi muuta kuin hattua nostaa!
Päivät tulokset 50 km: 1) Oleg 5.33 2) Vyacheslav 5.43 3) Evgeniy 6.23 4) Mikhail 6.50 5) Nikolay SH 10.56 6) Kristina SH ei startannut. Mahtava sää oli kruunannut viimeisen päivämme. Olisihan sitä täysihoidossa mielellään seurannut kisan loppuunkin saakka, mutta omat työt kutsuivat tarhalla...
Video lähdöstä
MAANANTAI 14.03.11 Aamulla starttasimme takaisin kohti Pääjärveä ja sama tuttu ravistus- ja täristys tie edessämme... Maksimi vauhti paikoitellen jopa 50 km / h ja niinhän siinä kävi, että pakoputki alkoi irtoilla ja desibelit nousta. Onneksi tapasimme sattumalta tutun Sergein Pääjärvellä ja hänen opastuksellaan kolmannesta pajasta saimme hitsaajan korjaamaan putken. Ostosten jälkeen saavuimme taas rajalle ja ylitys oli tosi nopea, ei huumekoiraa, ei kassien tutkimista eikä paljoakaan kuullusteltu =) Kylläpä oli ilo ajella korjatulla autolla TASAISTA tietä kohti Rukaa.
Kolmannen päivän tuloksia en löytänyt, mutta
tiistaina tilanne 46 km: OLEG 2.56, EVGENIY 3.09
siperialais valjakot keskeyttivät.
keskiviikko 50 km: OLEG 3.29, EVGENIY 3.59
torstai 50 km: OLEG 3.25, EVGENIY 3.48
Tarkemmat tulokset löytyvät Kalevala 2011 sivustolta, mutta ovat venäjän kieliset, joten...
YHTEEN VETO: Kisat oli hyvin järjestetty ja kilpailijoista pidettiin hyvää huolta. Urat olivat hyvässä kunnossa, merkitty ja tien ylitykset oli huomioitu. Kilpailijoiden kesken vallitsi hyvä henki. Ohjelmaa pystyttiin nopeastikin ja joustavasti muuttamaan, jos siihen oli tarvetta. Tähän vaikutti tosin pieni osaanottaja joukko, jolloin tieto saatiin hyvin perille. Kovasti kaikki toivoivat ulkolaisia kilpailijoita mukaan ja olivat tosi kiinnostuneita Suomen kisoista. Norjan kilpailut olivat heille ainakin nimeltä tuttuja. Kovin monet kisaajat eivätkä järjestäjät eivät puhuneet englantia, joten venäjän kieli on valttia ja tulkki todella tarpeellinen.
ENSI VUONNA 2012: Mikäli kiinnostusta löytyy järjestämme opastetun KATSOJA RETKEN kisoihin ja samalla voimme avustaa suomalaisia osallistujia. Venäjällä kaikki ei mene välttämättä, niin kuin on ennakkoon suunniteltu, joten retkeläisten/ajajien pitää varata mukaan seikkailu henkeä ja sopeutuvaista mieltä! Pitää varautua yllätyksiin eikä saa olla liian tiukka aikataulu. Ruoka on hyvin samanlaista kuin Suomessa ja ateriat olivat tosi hyviä. Alue on rauhallinen ja turvallinen matkustaa. Ihmiset Karjalassa ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
Video kuvaa kertyi n. tunnin verran ja yritän työstää sitä kokonaisuudeksi...
