Talvi on tullut vihdoinkin! Nyt on lunta noin 10 cm ja pakkasta tänään -11.5 Huomenna otetaan reet esille ja jatketaan koirien treenausta 6:n koiran valjakoilla, joita meillä on yhteensä 31 kpl. Oppaat ajavat 10 km:n lenkkiä. Treenimönkijöitä meillä on vain kolme kappaletta, joten kerralla ollaan saatu 3 valjakkoa liikkeelle, mutta rekien kanssa saamme joka päivä 5 kpl kerralla liikkeelle ja enemmänkin, mikäli lisää treenareita löytyy... Pienemmistä pennuista HUGO ja EEMELI (HupixPoju) ovat jo treeneissä mukana ja ovat oikein hyviä menijöitä. Iloksemme ja hämmästykseksi jopa AINO on saatu oppaiden pitkällä kärsivällisyydellä juoksemaan valjakossa =D
AVAAMME maanataina 21.11.11 asiakkaille 2:km:n uran
joten tervetuloa ajamaan! Kierroksen hinta on 36 e/hlö ja nokipannukahveilla ja retkieväillä 42 e.
Kaksi kierrosta eli 4 km maksaa nyt ensilumilla 50 e/ hlö. Lapset 4 -11 v puoleen hintaan.
Maanataina alkaa 4:s koirien treeniviikko. Harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Verrattuna viime syksyyn koirat ovat olleet voimakkaampia ja nopeampia. Olemme miettineet, että mistä asia mahtaa johtua; onhan koirat samat, tosin vuotta vanhempia =), ruokakin on sama (Powerline)... mutta hyvä näin ! Viime viikot on ajettu kaikki koirat kolme kertaa viikossa eli jokaiseen mönkijään tulee 125 km viikossa. Mukana ajotalkoissa on vakituisten lisäksi olleet myös harjoittelijamme Salpauksesta eli Jesse ja Juho.
Ainoa haittapuoli viime viikolla oli kaikkien aikojen surkein ja sateisin keli. Koirat eivät siitä piittaa, mutta olosuhteet oli kyllä kurjat. Tarhoille on nyt rekalla ajettu sepeliä 3 täysperävaunullista. Traktorilla ei pääse läheskään joka paikkaan, joten on siinä Susi-tiimi saanut lapioita heilutella. Ei tarvitse iltaisin lähteä erikseen kuntosalille huhkimaan... eikä urakka ole vieläkään ohi.
25.8.11 syntyneet pentumme saivat nimikseen IINES ja IRINA =) Kate on ylpeä pikkuisistaan ja ne ovatkin jo melko rohkeita ja tietysti söpöjä... toivottavasti edes murto-osa isä-Agon työtarmosta on siirtynyt tyttöihiin !
" Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sanonta koskee ikävä kyllä myös rikkinäisiä valjaita ! Eli toimeen on viimeistään nyt tartuttava. Vanha suutari-singer on kyllä saanut nyt pyöriä, myös Suvi on avittanut tässä puuhassa.
Klikkaa valokuvia niin näet ne kaikki suurempina...
Kesä on kulunut taas melkoisen nopeasti ja blogin päivitys on jäänyt facebookin varjoon, jonne kuvia ja pikku juttua syntyy useammin ja on helpompi päivittääkin.
Perinteinen huskytarhan 1000´s kesävierailija palkittiin taas tänäkin vuonna. Lauantaina 23.07.11 oppaamme Julius sai ojentaa lahjakortin turkulaiselle Marjo Aurekoski-Turjakselle.
Kuvassa Marjo, Vesa ja Aaro. Onneksi Olkoon !
Kuva: Julius K.
Kesäkuun alussa käynnistyi koiravaljakko yrittäjien hanke Rovaniemellä. Paikalla oli yrittäjiä kuudelta pohjoisen paikkakunnalta. Hankkeen merkeissä jatkamme elokuussa ja odottelemme innolla Rekikoira yritysten LAATUMERKKIÄ =)
Kesä on muuten sujunut tutuissa merkeissä; tarhalla on ollut mukavasti innostuneita vierailjoita, kahvilan väki Kiutakönkäällä on palvellut asiakkaita ahkerasti ja uusi kesä menukin on otettu hyvin vastaan. Susi ja Pete ovat kuskanneet kanootteja ja kajakkeja ja iloksemme myös muun maalaiset, kuin suomalaiset ovat löytäneet upean Oulangan kesäparatiisin. KUVIA: http://kuvaboxi.kuvat.fi/kuvat/Oulanka+The+Summer+Paradise/
Surullisiakin uutisia kuuluu kesäämme, sillä menetimme äkillisesti Miskan 9v sairauskohtaukseen. Sydän petti pojalta, kun äidiltääkin Misulta ja isoisä Triniltä. Miska oli meidän etupihan (n.50 koiraa, Pete-oppaan hoito koirat) lauman johtaja.. ja Mirjan ensimmäisen oman koiran Misun pentu, joten suru oli vieläkin suurempi. Nyt on Peten koirien laulu jotenkin pois balanssista johtaja pojan puuttuessa... Siirsin nyt Pikku-Mustan isukkinsa paikalle ja se on nyt siinä ihan isänsä oloisena.
Näin voi keväällä käydä, että talvi loppuu kuin seinään. Viimeinen reki ajomme oli maanantaina 25.4. Viime kauteen verrattuna kausi oli lyhyt n.23 viikkoa, kun viime vuonna saimme nauttia rekikeleistä lähes 30 viikkoa!
Haluamme välittää kiitoksemme kaikille asiakkaillemme, oppaillemme, ystäville, yhteistyö-kumppaneillemme ja ennenkaikkea kesälomaansa aloittaville koirille.... mutta kiitokset sinne suuntaan tuskin menevät netin kautta... =D
Kanootit on jo kaivettu esiin talvi säilöistään ja tässä kuvassa Liinu-kissammekin on niitä tarkastamassa. Kesä ohjelmaesite on painossa ja ilmestyy pian, tässä alla yhteenveto siitä.
Kanoottien vuokraus pisteemme sijaistee Safaricafe Sudessa Kiutakönkäällä ja toivomme viimeistään edellis iltana varauksia.
Ajamme edelleen koirilla, vaikka pelloilta alkaa lumet kadota, niin uramme ovat vielä melko hyvässä kunnossa! Tänään lauantainakin (23.3) on lähes 40 iloista valjakolla ajajaa... Koirilla ei kevät väsymys paina, vaan yhtä innokkaasti lähtevät juoksemaan kuin talvellakin. Koko pääsiäisen ja aina vappuun asti pyrimme järjestämään koiravaljakko ajeluita, ellei nyt lämpötila nouse aivan huimaksi... Viime talvenakin viimeiset asiakkaamme olivat ajamassa 6.5.!
Klikkaa kuvaa>> niin näet sen suurena !
JULLE-poika (Seetri x Paku) täytti viime kuussa 1v ja on nyt ollut jo muutamalla asiakas safarilla mukana. Se juoksee tarhakaverinsa MÖHKÖN kanssa takaparissa ja ottaa kyllä loistavasti mallia Möhköstä! Möhköhän on legendaarisen TIPLUN pentu vuodelta 2002. Alkavat jo ulkoisestikin muistuttaa toisiaan =) Julle alakuvassa oikealla!
Vaikka tänä talvena laman takia ei ennätyksiä rikottu asiakasmäärien suhteen, niin eniten asiakkaita meillä oli: VENÄJÄ 39%, SUOMI 27 %, HOLLANTI & BELGIA 12 % Ilahduttavaa on suomalaisten asikkaiden lisääntynyt määrä sekä varsinkin 10 km:n ajomatkan lisääntyminen.
Hupin pikkuiset täyttävät nyt 4 viikkoa ja ovat muuttaneet ulkotarhaan. Nimiä ei olla vielä keksitty, mutta yksi taitaa jo kulkea nimellä TRIPLA, mahtaako se jäädä pysyväksi...Varovasti jo kurkitaan kopin aukolta ja varmasti parin päivän päästä jo vipeltävät pitkin pentutarhaa...
Taustalla vasemmalla kurkistaa jo KESÄ...kanootit! ja melonta kausi Oulankajoella. Mutta vasta tulvan ja turvalaskun jälkeen. Käynnistämme vuokraus toiminnan vasta sitten, kun se on varmasti turvallista asiakkaillemme. Käytössänne on n.20 laadukasta We-No-Nah kanoottia ja kajakit siihen päälle. Peter siirtyy huskytarhalta Oulankajoen varteen ja on vastaavana oppaana siellä. Kesäkuuksi hänelle tulee pariksi jo talvella meillä harjoittelemassa ollut eräopas opiskelija Vesa. Susikin varmasti on ruuhka päivinä Kiutakönkäällä.
Oli todella hienoa saada kunniavieras kutsu Erä-Sudelle tulla seuraamaan Kalevala 2011 Race rekikoira kilpailua Venäjälle. Kalevalan (ent.Uhtua) kylässä toimiva Hotelli Welt toimi isäntänämme ja haluamme vielä kerran kiittää heitä vieraanvaraisuudesta, hyvästä majoituksesta, opastuksesta ja maukkaista aterioista!
Torstaina 10.03.11 heti aamusta aloimme pakata autoa Rukalla ja muistimme ottaa mukaan jopa lupaamamme lahjat palkintojen jakoon. Viimeiset ohjeet ja tarkistukset safari varauksista ja sinne jäi tarhalle huskyopaat ahertamaan, kun me -Susi, oppaamme Ivan ja minä-Mirja suuntasimme kohti Venäjää. Matkahan sinänsä ei ole pitkä, Kuusamosta Kalevalan kylään on noin 200 km, mutta rajan ylitys vie aikaa, samoin teiden kunto on sellainen, että maksimi nopeus ainakin meidän Jeepillä oli n. 40 km/h, joten aikaa on hyvä varata reilusti. Olimme rajalla noin puolen päivän aikaan. Onneksi meillä oli venäjän taitaja Ivan mukana, joten rajan ylitys oli helpompi ja nyt oli mukana jopa aina aiemmin puuttunut paperi siitä, että auto on ERÄ-SUDEN ja Susi on Susi, joka omistaa molemmat =) Passia joutuu näyttämään kerran suomen puolella ja neljä kertaa naapurin puolella! Mennessä kassimme joutuivat läpivalaisuun ja toiletti pussukat kyseltiin tarkasti =) Kuulimme myös että jokin suomalainen valjakko oli ajanut rajan yli (ihan laillisesti siis), joten sellainenkin on siis mahdollista =), mutta koirien paperit on varmaan hyvä toimittaa rajalle etukäteen, muuten voi tulla liian pitkä odotus. Saimme myös tiedon siitä, että Siprinkan kylässä olisi otettu suomalainen husky talteen... mahtaako olla juuri tästä kyseisestä valjakosta!
Heti rajan jälkeen olevalla tankkauspisteellä oli bensa loppu, joten tankkaus oli jätettävä Pääjärven kylään. Tankkiaseman koira oli päättänyt kuitenkin tutustua meihin ja koska emme menneet ulos, niin se juoksi pitkään vierellämme ja perässä... Monet kuusamolaiset käyvätkin viikottain tankilla naapurin puolella sillä polttoaine on huomattavasti halvempaa. Toinen tankkiasema on ennen kylää Paanajärvelle menevän tien varrelta. Koska emme päässeet heti vaihtamaan rahaa, päätimme vierailla Paanajärven opastuskeskuksessa ja katselimme kuvia vanhasta suomalaisesta Paanajärven kylästä. Teillä ei ollut juurikaan liikennettä eikä vauhtikaan ollut kovin kova maksimissaan 50 km/h, täristystä, ravistusta ja kolinaa...=) Paikalliset sanovatkin, että tarvitsevat 5-vaihdetta vasta,kun ajavat Petroskoihin!
Saavuimme hyvissä ajoin Hotelli Weltiin, missä meitä odotti oikein juhlallinen vastaanotto ja tuntimme itsemme oikein VIP-vieraiksi =) Tapasimme hotellin väkeä Edgarin ja Maximin sekä järjestävän seuran Sports Club Rifuksen Kristiina Voznuykin. Ruokailun ja saunan jälkeen menimme nukkumaan ja odotukset seuraavista päivistä olivat korkealla
PERJANTAI 11.03.11 Vain pieni osa kilpailijoista oli vielä saapunut kisapaikalle. Venäjä on iso maa ja välimatkat sen mukaiset. Kisapaikka on Weltin lomakeskus (hotellilta n.4km), missä on mökkejä sekä huoneita, sauna sekä kahvila ruokailuja varten. Hyvin viihtyisä ja mukava paikka. Kisan osallistumis maksuun kuuluukin majoitus ja ruoka, mikä onkin ihan järkevää, sillä muuten se olisikin vaikea järjestää. Suurin osa kilpailijoista saapuisi vasta seuraavan illan ja yön aikana. Mutta tapasimme heti aamusta erittäin mielenkiintoisen siperialaisen kilpa-ajajan OLEG TYURYUMIN Irkutskista. Mikäli joku valittaa pitkiä kisamatkoja Suomessa, niin voi verrata tähän: Oleg ja koirat lensivät ensin 8000 km:ä Moskovaan, jonka jälkeen ajoivat autolla 1500 km kisapaikalle....Oleg on Baikal järven alueen husky safari yrittäjä ja meilläkin on ollut ajamassa asiakkaita, jotka ovat kertoneet käyneensä siellä ajamassa. He asuvat Listvyankassa 44:n huskynsa kanssa ja nyt voi kyllä tässä kohtaa sanoa, että "aitojen Siperian huskynsa" kanssa (vaikka koirat ovatkin alaskalaisia=) Tuuli oli yltynyt ja lumisade alkoi voimistua, Olegin koirat olivat saaneet takit päällensä ja mielellään ottivat rapsutuksia vastaan. Heillä on paljon amerikkalaisia asiakkaita ja pääpiirteiltään työ ja koirien hoito on samanlaista kuin meillä, paitsi että syys treenausta ei oikein voi tehdä, sillä ei ole teitä, millä ajaa =D Jonkinlaisella pyörä systeemillä ajavat ja vain pari koiraa kerralla. Kovasti hän ihmettili että miten on mahdollista tehdä safaraita 1-2 opasta per 5 valjakkoa... hänellä on 1 opas per valjakko =) Hän oli hyvin kiinnostunut meidän tavasta tehdä safareita ja saimme kutsun vierailla hänen luonaan... pian huomasimmekin, että tässäpä taitaa olla kovin kisan ennakko suosikki.
Seuraavaksi tapasimme Kristiinan huskyt. Hän on yksi kisan järjestäjistä ja edustaa Moskovalaista Rifus seuraa. Hänen siperialaiset ovat melko isoja ja tietty suloisia. Varastivat kaikkien huomion söpöydellään, mutta tuumimme, että taitaa tulla kova reissu niille (150km), koska uutta lunta sataa ja lämpötila on nollassa, ei tule helppo kisa. Illalla palaisimme ajajien kokoukseen. Rekikoira kilpailijoita on Venäjälläkin kovasti kasvava määrä, mutta näihin keskimatkan kisoihin ei vielä riitä paljon osaanottajia. Tämän kisaan oli ilmoittautunut 6 ajajaa, 4 alaskalais valjakkoa ja 2 siperialaista. Maasto on hyvinkin samanlaista kuin esim. Suomussalmen ja Hossa seuduilla. Kisa reitti kulkee siten, että ajon jälkeen palataan aina kisakeskukseen. Ajaja kokous oli myöhään perjantai iltana. Normaalin kokouksen lisäksi kilpailijat esiteltiin, kerrotiin missä he asuvat, mitä tekevät ja millaiset koirat heillä on. Tapasimme myös muut ajajat: Demchenko Vyacheslav (Moscow), Nikolay Rudakov, Bragin Mikhail, Valeev Evgeniy. Harmi että venäjänkielen taito on niin huono, joten Ivan sai kuiskia oikein olan takaa.... http://www.huskygo.karelia.ru/3973/4197/ Ilta päätettiin illalliseen kilpailijoiden kanssa.
LAUANTAI 12.03.11 Lähes koko yön oli pyryttänyt lunta ja tuullut kovasti. Saimme kuulla että alueen vieressä oli husky firma missä oli 50 koiraa..Missä? Sehän piti tarkastaa! Tarha löytyikin Arctic Circle Experience ja isoja mörriköitä oli 7 kappaletta. Perhe oli hiljattain jättänyt työnsä Moskovassa ja muuttanut Kalevalaan koiriensa kanssa. Alkavaa yritys toimintaa oli, mitä nyt pystyy muutamalla koiralla tekemään. Olivat jo järjestäneet retken Kalevalasta Napapiirille (600km?), melkoinen matka ja seikkailu kovassa pakkasessa. https://www.facebook.com/sobachki
Lämpötila oli lähellä nollaa. Kisakeskukseen alkoi kertyä katsojia ja kisa ja koirat kiinnostivat kovasti. Avajaiset oli klo 11.00 ja puheita pidettiin, myös Susi toi tervehdyksen Kuusamosta ja toivoi hyvää kisaa. Paikalla olijoista moni ymmärsi suomen kieltä. Kilpailu voi alkaa. Hiihtäjät lähtivät ensimmäisinä 71km:n reitille, joka oli sama kuin valjakoilla. Lähtö oli Kuittijärven jäällä. Ivan joutui heti handleriksi ja Susikin oli välillä jarrumieheksi Siperialais kuskille. Kaikki lähtivät iloisesti matkaan ja Susi sai poseerata taas kymmenissä valokuvissa... Lähtö välit olivat 3 min. Eläinlääkäri oli paikalla Moskovasta ja hän omisti 10 omaa huskya, vähän jäi epäselväksi oliko hän "oikea vet", mutta hyvin ja asiantuntevasti hän toimitti asiansa. Katsojat rakastivat koiria, mitä suurempi sen parempi =) Susi sai monta kertaa selittää, miksi meillä ei ollut omia koiria mukana ja miten ylipäätänsä on mahdollista olla ajamatta kilpaa, kun omistaa 205 koiraa [kummallinen kysymys] Kun viimeinen oli lähtenyt ryntäsimme autolla 9 km:n päähän seuraamaan kisaa. Oleg oli jo ehtinyt mennä, mutta muut ehdimme nähdä. Tien ylityksessä oli paikallinen "Patonki" auto ja siinä poikia valvomassa hommaa. Mietimme juuri miten kävisi, jos tukki rekka tulisi mäkeä alas ja pojat istuvat autossa ja valjakko tulisikin vastaan... Samassa se toteutui, onneksi ei tullut valjakkoa, sen jälkeen pojat olivat tarkempia valvonnassaan. Oli muuten lähellä, ettei meidänkin Jeeppi mennyt tukkien mukana... Seuraavaksi siirryimme 35 km:n kohdalle, mikä olikin virallinen CheckPoint. Ehdimme nähdä Olegin vauhdikkaan menon, kaikki ok ja hän jatkoi suoraan. Ell tutkii monta tassua ja koiraa, mutta kaikki oli ok. Raskas keli otti veronsa ja muutamalla hiihtäjällä oli nollakelissä tosi työ edessä ja muutama keskeytys tulikin, iso kokoiset huskyt hyytyivät. Poikkesimme itsekin aterialle ja aloimme laskea, koska ekat tulisivat maaliin. Näimmekin ikkunastamme järvelle ja ensimmäinen valjakko alkoi häämöttää horisontissa, lähdimme maalipaikalle. Kova tuuli jäädytti useat kilpailijat ja Susi-hanskat lämmittivät maalissa mm.siperian miehen kätösiä. Päivän paras oli 71 km: Oleg 6.07 2) Evgeniy 6.38 3) Vyacheslav 6.41 4) Mikhail 7.53 5) Kristina SH 9.37 6) Nikolay SH 9.47. Osallistuimme myös illanviettoon hotellissa,missä oli hiihtäjien palkintojen jako ja maittava illallinen. Hiihtäjien kisaan en tässä nyt puutu sen enempää kuin tulosten verran: Hiihtäjien kisamatka on huikeat 71 km ja hiihtäjät suoriutuivat siitä hyvin. Voittaja Sergey Bespalov, Skijoring St. Petersburg, aika oli 6.26 ja koirana Utah. Maaliin viimeisenä tulleet aika oli 9.14, joten ei voi muuta kuin hattua nostaa!
SUNNUNTAI 13.03.11 Päivä valkeni aurinkoisena ja pakkastakin oli n.10 astetta. Mahtava ajo keli. Lähtö meni monella ajajalla viime tippaan ja useat siirsivät ajaen valjakkonsa lähtöviivalle, mikä olikin hankalaa... Ivan sai tosissaan valjastaa ja kuljetella koiria... "Vanjaaaa..." kuului vaan joka puolelta. Kaikilla ei ollut handlereita mukana ja kaikki auto kuskit eivät tuntuneet olevan kovin paljon olleet rekikoirien kanssa. Yhtenäistä 120 km:a ei ajettukaan, vaan ura olosuhteiden takia ajettaisiin 50 km ja sieltä koirat autoon ja takaisin ja seuraavana aamuna toisin päin. Lähdettiin käännetyssä järjestyksessä eli Oleg viimeisenä, kun siirryimme Kuusiniemen kylään, jonka läpi valjakot menisivät, niin Oleghan oli jo ohittanut kaikki muut. Vyacheslav oli toisena. Kylässä oli paljon koiria vapaana, joten vähän jännitti miten ne tulevat sotkemaan valjakoita. Mutta kaikki koirat olivat hyvin uteliaita, mutta mitään häiriötä emme havainneet, tosin asukkaita pyydettiin ottamaan koiransa taloihin sisään ja innokkaimpia hätisteltiin kauemmaksi. Onneksi kohdalle ei sattunut se isohko lauma, jonka näimme jäällä, siinä oli samassa porukassa varmaan 10 koiraa... =) Kuulimme eläinlääkäriltä, että viimeinen siperialais valjakko oli kovasti hidas ja he halusivat meidät myös mukaan tarkastamaan, että voiko valjakko jatkaa 5:llä koiralla vai pitää sen meno keskeyttää. Hämmentävä tilanne, ei olisi mukava tulla Suomesta ja keskeyttää valjakon kulku... Susi oli kuitenkin mukana tarkastuksessa ja yhdessä päätyivät tulokseen, että valjakko voi jatkaa, koska koirissa ei ollut mitään vikaa eivätkä ne olleet uupuneita, ne olivat vaan hitaita =) Päivät tulokset 50 km: 1) Oleg 5.33 2) Vyacheslav 5.43 3) Evgeniy 6.23 4) Mikhail 6.50 5) Nikolay SH 10.56 6) Kristina SH ei startannut. Mahtava sää oli kruunannut viimeisen päivämme. Olisihan sitä täysihoidossa mielellään seurannut kisan loppuunkin saakka, mutta omat työt kutsuivat tarhalla...
Video lähdöstä
MAANANTAI 14.03.11 Aamulla starttasimme takaisin kohti Pääjärveä ja sama tuttu ravistus- ja täristys tie edessämme... Maksimi vauhti paikoitellen jopa 50 km / h ja niinhän siinä kävi, että pakoputki alkoi irtoilla ja desibelit nousta. Onneksi tapasimme sattumalta tutun Sergein Pääjärvellä ja hänen opastuksellaan kolmannesta pajasta saimme hitsaajan korjaamaan putken. Ostosten jälkeen saavuimme taas rajalle ja ylitys oli tosi nopea, ei huumekoiraa, ei kassien tutkimista eikä paljoakaan kuullusteltu =) Kylläpä oli ilo ajella korjatulla autolla TASAISTA tietä kohti Rukaa.
Kolmannen päivän tuloksia en löytänyt, mutta
tiistaina tilanne 46 km: OLEG 2.56, EVGENIY 3.09
siperialais valjakot keskeyttivät.
keskiviikko 50 km: OLEG 3.29, EVGENIY 3.59
torstai 50 km: OLEG 3.25, EVGENIY 3.48
Tarkemmat tulokset löytyvät Kalevala 2011 sivustolta, mutta ovat venäjän kieliset, joten...
YHTEEN VETO: Kisat oli hyvin järjestetty ja kilpailijoista pidettiin hyvää huolta. Urat olivat hyvässä kunnossa, merkitty ja tien ylitykset oli huomioitu. Kilpailijoiden kesken vallitsi hyvä henki. Ohjelmaa pystyttiin nopeastikin ja joustavasti muuttamaan, jos siihen oli tarvetta. Tähän vaikutti tosin pieni osaanottaja joukko, jolloin tieto saatiin hyvin perille. Kovasti kaikki toivoivat ulkolaisia kilpailijoita mukaan ja olivat tosi kiinnostuneita Suomen kisoista. Norjan kilpailut olivat heille ainakin nimeltä tuttuja. Kovin monet kisaajat eivätkä järjestäjät eivät puhuneet englantia, joten venäjän kieli on valttia ja tulkki todella tarpeellinen.
ENSI VUONNA 2012: Mikäli kiinnostusta löytyy järjestämme opastetun KATSOJA RETKEN kisoihin ja samalla voimme avustaa suomalaisia osallistujia. Venäjällä kaikki ei mene välttämättä, niin kuin on ennakkoon suunniteltu, joten retkeläisten/ajajien pitää varata mukaan seikkailu henkeä ja sopeutuvaista mieltä! Pitää varautua yllätyksiin eikä saa olla liian tiukka aikataulu. Ruoka on hyvin samanlaista kuin Suomessa ja ateriat olivat tosi hyviä. Alue on rauhallinen ja turvallinen matkustaa. Ihmiset Karjalassa ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
We started our five day safari on Monday the 17th of January. Our pack for the journey would consist of Peter and me as guides, 18 happy huskies and three customers from Exodus. The weather was quite nice, around minus 7 degrees with a clouded sky. Unfortunately our dogs would rather prefer much colder conditions due to their thick fur so they would have a rough start to our journey. We started our day with heavy preparations, gathering all kinds of equipment that might be needed for repairs if anything was to break. In the end we would only need to change one piece of the pulling lines that the dogs are attached to so I guess you could say we were lucky in a way. Our customers Maggie, Susan and Ema to whom I will be referring as the trio arrived at the husky farm around 10.00 am fully geared up and ready to go. Mr Wolf, our boss as he was known by the trio had to make some adjustments to the luggage due to weight issues but it was easily taken care of. After that the ladies got their first interaction with our dogs by harnessing them for the first time. To their credit they did well for beginners, as some of the dogs can really be a handful even for experienced workers/guides. Ago, a young male husky earned himself a special mentioning for having too much raw power for the trio to handle all week. Like Peter said “If only we had a hundred huskies like him”, although then stopping issues would accrue.. Each of the ladies got their own team of six huskies because our safaris are about driving the team, not being a passenger.
Our first destination of the five day safari was a cabin at Lake Suininki and the distance to cover was about 31km. The route featured moderate terrain with some long and steep hills as a taste of what was to come on day 2. All in all the first day went by nicely with the trio gaining experience and knowhow of driving and the huskies in general. At the cabin taking care of the dogs was priority number one, only after that eating, drinking and bathing in the sauna to relax and rest well. Day two was known to be toughest on paper with around 34 km to drive featuring a climb up to Kuntinvaara and of course coming down as well. You might think it is easy driving down but in icy conditions the husky team can reach speeds near 50 km/h at that location. Good thing it had snowed on the route which kept the speed of the teams reasonable. Surprisingly Kuntinvaara didn’t offer the biggest challenge of the day, it was Lake Suininki that took the questionable honor. Since it had snowed a lot there was no sight of the trail we were supposed to drive on. Instead we had to make our own which wasn’t a walk in the park. There was much water on the ice due to the weight of it had gained and it made progressing difficult and slow.
Our guide snowmobile got stuck in the water and snow mix once so badly that we had to use a husky team to get it moving again. Driving in a water canal on ice was truly a once in a lifetime experience for our trio. After a challenging day of driving we made it to our next destination, Isokenkäisten Klubi. There we were well taken care of with excellent food which was spot on after a rough day. The biggest question that evening was would the lake be in a better condition tomorrow since we would be driving most of the day on it. Fingers crossed and hoping for the best we headed out to the route on day number three.
The relief was great when we noticed that other snowmobiles had hardened the route to a nice runway on the lake. Our daily driving distance of about 30 km was covered with ease and in a fast pace. That evening we were back at our cabin at Lake Suininki with only two more days left. Day number four was a “take it easy” day. We only drove 18km on a familiar route, sat by a campfire and tried out snowshoeing. The majority of that day went by resting and eating which seemed to suit everyone fine, our huskies included. In the evening we also cleaned the cabin a bit and prepared everything for our final day so that leaving the next morning would go as smoothly as possible. On day five the harnessing of the team was familiar and the difference in actions compared to the first morning was obvious. Our route back to the husky farm was the same as we had driven on day one, but since everything staying on the runners had been the primary focus back then the ladies had little memories of the trip. This time around they had much more confidence which gave them time to enjoy the scenery as well. We arrived back to the farm on Friday around 02.00 pm which concluded our journey of about 140 kilometers in five days. After eating and touring around the husky farm we took the trio back to the apartment they were staying in.
Uuden vuoden ruuhkat koiratarhalla ovat nyt ohi ja niistä selvittiin kunnialla =) Itä-turistien joukkoon mahtui myös huomattavan paljon suomalaisia, ranskalasia, italialaisia... Joulun ajan vieraissa oli myös ryhmät Austraaliasta , Uudesta Seelannista ja muutamia myös kaukaisesta Singaporesta. Viereisessä kuvassa on tiimimme uuden vuoden sesongilta. Ylh.vas: Pete-Tenho-Marko-Vesa Kesk.vas: Suvi- Susi-Julle-Tapsa Alh.vas: Arvo-Jonna-Ivan -Niina. Kuvan otonhetkellä aamu varhain eivät paikalla vielä olleet Tuija & Heikki. Photo: Mirja
Husky safarit jatkuvat varausten mukaan, joten reippaasti puhelin käteen ja aikaa varaamaan. Voit tulla jopa yksin, sillä mitään minimi asiakasmäärää meillä ei ole. Ainoastaan toivomme ennakko varausta, jotta voimme valmistautua tuloosi. Lumi tilanne alkaa olla jo kohtalaisen hyvä, lisääkin kyllä otetaan vastaan... Aivan poikkeuksellisen vähällä lumella aloitimme tämän kauden. Monta viikkoa etelä Suomessa oli huomattavasti enemmän lunta kuin täällä. 5:n päivän safarit olemme myös jo aloittaneet EXODUS-asiakkaiden kanssa. Pää oppaana näillä retkillä on tänä talvena Peter Finnäs ja ekalla retkellä oli apuoppaana Vesa. Pitkä retki on kyllä todella vaativa ja raskas, mutta toisaalta erittäin antoisa ja mieleen painuva kokemus.
Uutena alueena aloitamme erilaisten retkeilytarvikkeiden vuokrauksen. Voit vuokrata välineet esim. usean päivän lumikenkä retkelle, kesällä vaellukseen tai melontaan... makuupusseja, telttoja, lumikenkiä, keittimiä, ahkioita... Suurin osa välineistä sijaistee Rukajärvellä, josta ne voi varata ja noutaa käyttöön, mutta niitä voidaan toimittaa myös Kiutakönkäälle. Tee kyselysi sähköpostilla!
